Star Trek viittaa usein 47: ään ja Star Trek teki urheilun löytämällä todellisia tai kuvitteellisia viittauksia 47. Miksi Douglas Adams valitsi 42 lopulliseksi vastaukseksi Hitchhikers-oppaan galaksissa?
Star Trek viittaa usein 47: ään ja Star Trek teki urheilun löytämällä todellisia tai kuvitteellisia viittauksia 47. Miksi Douglas Adams valitsi 42 lopulliseksi vastaukseksi Hitchhikers-oppaan galaksissa?
Douglas Adamsin itsensä mukaan:
Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen. Se oli vitsi. Sen oli oltava numero, tavallinen, pieni numero, ja valitsin sen. Binaariesitykset, kolmetoista, tiibetiläiset munkit ovat kaikki hölynpölyä. Istuin pöydän ääressä, tuijotin puutarhaan ja ajattelin, että '42 tekee '. Kirjoitin sen. Tarinan loppu.
Lähde: Wikipedia-artikkeli
Päivänä, jolloin hän oli vähemmän kyllästynyt kysymykseen kuin antaessaan lainauksen @ GoranJovicin vastauksessa, Douglas Adams kertoi tarkemmin, kuinka hän valitsi 42:
Halusin mukavan, tavallisen numeron, jota ei kannattaisi viedä kotiin ja esitellä vanhemmillesi.
Kyllä, vastaus universumiin on todella 42, The Independent
Vitsin tavoin Adamsin huumorista tavoite on bathot ("äkillinen, tahaton siirtyminen tyyli korotetusta arkipäivään ”), joten numeron täytyy tuntua täysin tavalliselta, vastakohtana olemassaolon merkityksen suurelle ajatukselle.
Tässä ote M: stä. J. Simpsonin Douglas Adamsin elämäkerta (Procul Harumin fanisivustolla, kaikista paikoista), jossa käsitellään tarkemmin hänen ajatusprosessiaan:
Mikä on tavallisin työpäivänumero voi löytää? En halua murto-osia sen loppuun. En edes halua sen olevan alkuluku. Ja kai se ei edes saa olla pariton luku. Parillisissa numeroissa on jotain hieman rauhoittavaa. Joten halusin vain tavallisen työpäivänumeron ja valitsin 42.
Procol-suuntautuneet otteet MJ Simpsonin arvovaltaisesta kirjasta
Procol Harum - Beyondthe Pale
Henkilökohtaisesti mielestäni tavujen rytmi ja miellyttävä "tai" ääni "nelikymmentä" auttavat luomaan tämän "työpäivän" laadun. Neljäkymmentäkaksi , dum-de-dum . Se kuulostaa frumpy.
Myös toinen numero (2) on puolet ensimmäisestä numerosta (4) ja siinä on puolet tavuista, mikä mielestäni lisää hiljaisuuden tunnetta antiklimax.